Markku Kiikeri

Voiko Brexitillä olla dominovaikutus?

European Policy Centerin maaliskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan Saksan, Ranskan, Puolan, Espanjan, Irlannin ja Ruotsin kansalaisten viesti on selvä; Britannian tulisi edelleen olla Unionin jäsen. Tutkimus antaa myös mahdollisuuden tarkastella kyselyyn osallistuneiden maiden kansalaisten suhdetta Euroopan Unioniin ja oman maansa EU-politiikkaan. Vastaavanlaisen tutkimuksen tekemistä tulisi harkita myös Suomessa.

Britannian EU-jäsenyys nähdään positiivisena kaikissa kyselymaissa. Saksalaiset ja irlantilaiset katsovat, että Britannian tilanne huonontuisi eron myötä. Muiden maiden kansalaiset näkevät lähdön seuraukset Britannian kannalta taas melko neutraaleina. Positiivisimmin eron näkevät ranskalaiset ja ruotsalaiset. Lähdön katsotaan vaikuttavan negatiivisesti Britannian talouteen ja erityisesti sen kansainväliseen vaikuttavuuteen.

Ranskalaiset olisivat valmiit antamaan Britannialle poikkeuksia mm. terveydenhuoltojärjestelmän suhteen (NHS) ja turvapaikanhakijoiden kohtelun osalta. Irlantilaiset antaisivat lisäksi poikkeuksen ulkomaille maksettaviin lapsitukiin liittyen. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Britannialle mahdollisesti annettavat poikkeukset tulisi suoda muillekin jäsenvaltioille.  Pääosa on sitä mieltä, että lähtevien maiden intressejä ei tulisi ottaa enää huomioon Unionin päätöksenteossa lähdön jälkeen. Saksalaiset, puolalaiset ja Irlantilaiset näkisivät britit kuitenkin osana yhteismarkkinoita lähdön jälkeenkin. Kriittisimmin tähän sisämarkkinatasavertaisuuteen suhtautuvat ranskalaiset ja espanjalaiset.

Britit ovat, siis jo ennen Brexitiä, ehdottomasti vapaiden liikkuvuuksien rajoitusten kannalla (51%). Ruotsalaiset, irlantilaiset ja ranskalaiset (n. 25%) ja puolalaiset, saksalaiset ja espanjalaiset (n. 15%) eivät lähtökohtaisesti kannata yleisten liikkumisoikeuksien rajoittamista. Suurin osa kyselymaiden kansalaisista on kuitenkin sitä mieltä, että maahanmuuttajien sosiaaliturvaan tulisi saada rajoituksia. Yllättäen, ja hieman ristiriitaisesti, pääosa vastaajista olisi valmis rajoittamaan myös joitain sisämarkkinoiden liiketoimintamahdollisuuksia. Espanjalaiset eivät kannata maahanmuuttajien oikeuksien rajoittamisia. Espanjalaiset ja puolalaiset eivät myöskään olisi valmiita rajoittamaan EU:n liiketoimintamahdollisuuksia. Kansalaiset katsovat, että ulkomaalaisten sosiaaliturvaa tulisi rajoittaa maksimissaan 1-2 vuoden ajan maahantulosta. Ranskalaiset ja saksalaiset ovat tässä suhteessa lähempänä brittejä, vaikka enemmistö heistä olisikin antamassa saman sosiaaliturvan maahanmuuttajille odotusajan jälkeen. Pyrkimys tiiviimpään ja yhteisesti asioista päättävään EU:hun saa kaikkien maiden kansalaisilta ehdottoman hyväksynnän. Britit ovat tästä tietysti ehdoton poikkeus. Kaikki kyselyyn vastanneet ovat sitä mieltä, että kansallisten parlamenttien valtaa EU:ssa olisi lisättävä entisestään. 

Mitä kysely kertoo kansalaisten suhteesta oman maansa EU-politiikkaan? Suurin osa Britannian pysymistä kannattavista vastaajista ei kannata oman maansa lähtöä EU:sta. Näin vastanneet ranskalaiset, Irlantilaiset ja puolalaiset ovat itseasiassa sitä mieltä, että EU:n valtaoikeuksia olisi joko lisättävä tai että EU:lle tulisi saada yksi hallitus. Puolalaisia ja irlantilaisia lukuun ottamatta lähtökansaäänestyksen järjestäminen nähdään suotavana myös omassa maassa. Suurin osa Britannian jäämistä kannattavista vastaajista tulisi kuitenkin äänestämään EU:hun jäämisen puolesta. Ruotsalaisten mielipiteet ovat tässä suhteessa kuitenkin melko tasan. 91% kansanäänestystä haluavista äänestäisivät lähdön puolesta. Murskaava enemmistö kansanäänestystä vastustavista äänestäisi pysymisen puolesta.

Enemmistö ruotsalaisista näkisi oman maansa pitkän tähtäimen strategiana EU:sta irtautumisen. Saksalaiset, puolalaiset ja espanjalaiset taas olisivat jopa EU:n valtaoikeuksien lisäämisen kannalla. Ranska on tässä suhteessa jakaantunut. On selvää, että Britanniassa suurin enemmistä (65%) on EU-skeptikkoja.

Vastaajista selkeä enemmistö tuntee itsensä eurooppalaisiksi - erityisesti Puolassa, Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Puolassa ja Saksassa ”eurooppalaiseen identiteettiin” kriittisesti suhtautuvien määrä on kuitenkin melko korkea. ”Eurooppalainen identiteetti” -tuntemus korreloi selvästi sen kanssa, miten maan vaikutusvalta EU:ssa nähdään. Sekä EU-skeptikkojen että –kannattajien suhde omaan kansallistunteeseen on varsin vahva, eivätkä kannattajat tai euroskeptikot eroa tässä suhteessa kovinkaan paljon toisistaan.

Miten tällainen Brexittiin liittyvä tutkimus sitten avaa käsiystä eurooppalaisesta demokratiasta, identiteetistä ja uskosta eurooppalaisiin instituutioihin? Voiko Brexitillä olla dominovaikutus?

Euroopan integraatio on ollut alkuajoista lähtien elitististä ja teknokraattista. Nuo piirteet liittyvät EU:n taustalla olevaan uusfunktionaaliseen talousideologiaan. Maastrichtin sopimuksen (1992) ja poliittisen integraation myötä keskustelu (monitasoisesta) demokratiasta on lisääntynyt. Perustuslaillisen sopimuksen kariuduttua 2005, ja viimeistään erilaisten lähtökansaäänestystysten tultua osaksi poliittista retoriikkaa, keskustelu kansallisen ja EU-demokratian suhteesta on lisääntynyt. Useissa tutkimuksissa pyritäänkin nyt kartoittamaan kansalaisten suhdetta EU-järjestykseen.

Ehdotukset kansanäänestyksistä perustuvat varsin symbolisille heitoille. Brexitin perusargumentti on ”suvereniteetti”. Mitään radikaaleja politiikan muutoksia ei ehdoteta. Britannian kansanäänestyskeskustelu on lähes irrationaalista. Joidenkin tutkimusten mukaan vain 16% briteistä katsoo olevansa hyvin tietoisia kaikista lähdön vaikutuksista. 46% kansalaisista katsoo olevansa todella huonosti informoituja. Lisäksi julkisuudessa esitetään tietoisesti tai tiedostamatta kaikenlaista väärää tietoa. Britannian hallitus ei ole esittänyt, huonosti tiedotettuja EU-poikkeusneuvotteluja lukuun ottamatta, mitään suunnitelmaa siitä miten kansanäänestyksen jälkeen toimittaisiin. Yhtenä syynä tähän voi olla tietysti pyrkimys olla vaikuttamatta kansalaisten mielipiteeseen. Tai sitten lopputuloksen katsotaan olevan hyvinkin selvä. Kansanäänestyksen syynä ovat oletettavasti myös konservatiivipuolueen sisäiset ristiriidat, joita ei haluta avata. Voidaan toki ajatella myös, että mitä enemmän kansanäänestyksestä keskustelu liittyy erityisiin taloudellisiin, poliittisiin ja oikeudellisiin vaikutuksiin, sitä vähemmän kansalaisten demokraattiselle intuitiolle annetaan mahdollisuuksia.

Tutkijat ovat arvioineet, että Britannian lähtö voi potentiaalisesti aiheuttaa dominovaikutuksen EU:ssa. Lähtö aiheuttaisi todennäköisesti todellisen sisäpoliittisen ja EU-tason kriisin. Mielestäni edellä kerrotut tutkimustulokset antavat kuitenkin melko positiivisen kuvan maiden kansalaisten suhteesta EU:hun.

Siksi en usko dominovaikutukseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Dominovaikutus riippuu tietysti siitä mitä Brexitin jälkeen tapahtuu.
Jos jääkausi ei iske niin dominovaikutus voi olla suurikin.
Muut maat katsovat tilanteen ja ottavat oppia Britanian mahdollisista virheistä eroprosessissa.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Luonnollisesti. Mutta ottaen huomioon kansalaisten mielipiteen näissä kyselyissä, en näe että asiaa ajatellaan ihan noin välineellisesti.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Mikäli EU-maiden kansalaiset näkevät integraation ja liittovaltion positiivisena niin miksi ei järjestetä kansanäänestystä ja siirrytä suoraan liitovaltioon tämän pelleilyn josssa kaikki ovat kaikesta eri mieltä sijaan? Jostakin syytä Suomessa poliitikot ja media eivät uskalla edes puhua liittovaltiosta, mistä kumman syystä kun huomattava enemmistö kannattaa asiaa?

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Liittovaltiollistuminen on tosiaan iso peikko. Olemme jo monella tavalla liittovaltiossa. EU:n oikeudellinen rakenne on liittovaltiollinen. Talouspolitiikan koordinaatio - eli käytännössä verotus, jota ei ole yhteisen rahan jälkeen saatu yhdenmukaistettua- on ehdottomasti se suurin ongelma polittisesti. Taloudet nähdään edelleen kansallisvaltion linssien läpi. Yleinen kannatus tuntuu vahvalta, mutta kansallistalouden ja talousitsenäisyyden dominoidessa keskustelua on näköjään todella vaikeaa mennä eteenpäin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Olemme jo monella tavalla liittovaltiossa."

Ja kusessa, alamäki vain jatkuu eli ei kovin hyvä alku yhteiselle politiikalle vaikka yhteisvaluutta se suurin ongelma onkin. Ainakin Tanskassa kansanäänestyksessä päätettiin ettei mitään lisäintegraatiota tule, mistä päättelit että yleinen käsitys liittovaltiosta EU-maissa on myönteinen?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Mistä tutkimuksesta? Ettei vaan olisi EU:n oma tutkimus.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #12
Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri Vastaus kommenttiin #13

http://www.epc.eu/pub.php?cat_id=13
http://www.theguardian.com/politics/2016/mar/10/mo...
Turkimusta ei ole vielä näköjään julkaistu tuolla EPC sivuilla, kongressi viikko sitten. Jos olet kiinnostunut, laita viesti markku.kiikeri@ulapland.fi, laitan tulokset sinulle.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #14

Noille hutkimuksille en juuri painoarvoa antaisi. Pinnallisia ja selkeästi puolueellisia.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä kirjoitus. Haluaisin lisätä yhden huomion.

"Suvereniteetti" on hyvin merkittävä käsite. Sen ratkaiseva merkitys myös Englannin EU-kansanäänestyksessä edellyttää käsitteen tarkempaa analysointia ja ymmärtämisestä eikä suinkaan vähättelemistä.

Viimeistään siirtolaiskriisi on osoittanut, miten kansallisvaltiot ovat menettäneet suvereeniteettinsä. Kansalliset poliitikot ovat menettäneet valtansa suhteessa EU:hun ja vastuun suhteessa kansalaisiinsa. Kansalaiset kokevat että heitä koskevat päätökset eivät ole enää "omissa käsissä" ja heidän valitsemien poliitikkojen käsissä. He kokevat etteivät heidän valitsemat kansalliset poliitikot enää ole vastuussa (accountable) heille päätöksistään.

Juuri tälle kehitykselle äänestäjät kääntävät nyt selkänsä.

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Kiitos. Silloin kun kansalaisille annetaan vapauksia kansallisvaltion yli, ilmassa on paljon epävarmuutta. Kun omat hallitukset eivät pääse eurokansalaisen asioista enää päättämään, ja pohjalla on kuitenkin ajatus on kansallisesta suvereniteettista, seuraa paljon poliittista epävarmuutta - mikä brexitkeskustelussa nimenomaan näkyy.

Käyttäjän artolehkamo kuva
Arto Lehkamo

Suomen EU- ja Euro-erolle pitäisi nyt lanseerata hyvä termi ja homma olisi jo askeleen pidemmällä: Fiexit ei oikein soinnu joten....Fixit! Ja tässä hyvä slogani: Fix it with Fixit!

Käyttäjän markkukiikeri kuva
Markku Kiikeri

Hyville käsitteille on aina tilausta poliittisessa teoriassa ja keskustelussa.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiva törmätä rauhalliseen asiapitoiseen kirjoitukseen. Nykyään arkikirjoittelu on niin negatiivista.

Toimituksen poiminnat